Blogi

Kohupaljastus: Suomenkielisen lastenrunouden merkittävin klassikko sekoittaa kieliä!

olliblogi.jpg

Kirsi Kunnaksen vuonna 1956 ilmestynyt Tiitiäisen satupuu on suomenkielisen lastenkirjallisuuden suurin klassikko. Moni muistaa vielä aikuisenakin ulkoa säkeitä Herra Pii Poosta, Vanhasta vesirotasta ja Tiitiäisen tuutulaulusta. Kirjan kielellä leikittelevät säkeet ovat kaivaneet itselleen sijan ihmisten mieliin ja jättäneet pysyvän jäljen suomalaiseen kielimaisemaan.

Lorujen ääneen lukeminen on parasta kielikasvatusta. Tämän ajatuksen leviämisestä saamme kiittää juuri Kunnasta, jonka arvo ja merkitys lastenkirjallisuuden uranuurtajana ja puolestapuhujana käy hienosti ilmi Leena Kirstinän kirjoittamasta teoksesta Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa (2014).

Kielellä ilottelu voi olla myös kielillä ilottelua. Tiitiäisen satupuun runo Jansmakko Erikois sisältää merkillisen kuuloista lörpöttelyä, jota me kirjallisuudentutkijat tapaamme kutsua nonsenseksi. Tässä runon viimeinen säkeistö:

Marjan pikku sammakko
Jansmakko Erikois
sanoi silloin kvo kvo kvo
kvo vadis vadis kvo kvo kvo
ja noitui noitui: trekators
simsalabim pors vors vors
ja sitten loikki pois.

Se, mikä pinnalta katsottuna kuulostaa täydelliseltä hölynpölyltä, saattaa kuitenkin paljastua vieraaksi kieleksi, jonka merkitys ei välttämättä avaudu ilman tulkkausta. Kirstinän kirjassa nimittäin paljastetaan, että runo sisältää suomen lisäksi peräti viittä kieltä.

Jansmakko Erikois on paisumissyndroomasta kärsivän sammakon nimi. Sammakon oma kieli on latinaa: ”Se kyselee kvo kvo kvo kvo vadis vadis kvo kvo kvo, mihin mihin mihin mihin menet, menet, mihin, mihin, mihin.”

Tarjottuaan suomennoksen latinankieliseen kurnutukseen Kirstinä pohtii, onko sammakolla odotettavissa sama kohtalo kuin Roomaan mestattavaksi joutuvalla apostoli Pietarilla Henryk Sienkiewiczin romaanissa Quo vadis.

Jos latinankieliset sanat runosta vielä tunnistaisikin, sammakon noituminen hämmentää ainakin aikuislukijaa. Kirstinä tarjoaa kirjassaan asiaan valaistusta: sammakko puhuu latinan lisäksi ruotsia (tre, suom. kolme), ranskaa (kators, kirjoitetaan yleensä quatorze, suom. neljätoista), arabiaa (simsalabim) ja siansaksaa (pors vors vors).

(”Siansaksa” on – näin sivumennen mainiten – sikäli kiintoisa käsite, että siinä on aina kyse määrittelijän oman kielitaidon rajoista. Se, mikä yhden korvissa on silkkaa siansaksaa, voi olla toiselle täysin ymmärrettävää. Ruotsin sana pors nimittäin tarkoittaa suomyrttiä, ja vorsillekin löytyy sanakirjoista erikielisiä merkityksiä: esimerkiksi hollannin kielessä se viittaa sammakkoon!)

Paljastus saattaa järkyttää niitä, joiden mielestä lapsen päätä ei saa sekoittaa useilla kielillä.

Vaan ei hätää, sillä Jansmakko Erikois -runon sekakieliselle höpötykselle lapsina altistuneet näyttäisivät pärjäävän vallan hyvin vaativaakin kielenosaamista edellyttävissä työ- ja vapaa-ajan tilanteissa.