Osatutkimukset

Hanke jakaantuu seuraaviin  osatutkimuksiin:

Heidi Grönstrand (Turun yliopisto) analysoi tutkimuksessaan monikielisyyden historiaa, kieliin liittyvää muistamisen ja unohtamisen dynamiikkaa omaelämäkerrallisten tekstien kautta. Muun muassa Umayya Abu-Hanna, Susanna Alakoski, Kaj Chydenius, Jörn Donner, Rita Magga-Kumpulainen, Kjell Westö ja Jutta Zilliacus ovat esimerkkejä kirjailijoista, jotka ovat käsitelleet aihetta tuotannossaan.  Tutkimuksen yhtenä keskeisenä käsitteenä on “kielellinen biografia”. Miten ”kielellinen biografia” rakentuu ja millaisiin laajempiin institutionaalisiin käytänteisiin, historiallisiin yhteyksiin ja muutoksiin se liittyy? Entä miten omaelämäkerrallisissa teksteissä haastetaan vakiintuneita kielikäsityksiä?

Ralf Kaurasen (Turun yliopisto) tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena ovat sarjakuvissa tapahtuvat koodinvaihdokset sekä sarjakuvien paratekstit (esimerkiksi käännösliitteet) ja sarjakuvien laajemmat julkaisukontekstit. Keskeistä aineistoa ovat omaelämäkerralliset matkakertomukset, joissa monikielisyyden käsittely yhdistyy sarjakuvantekijöiden yhä kansainvälisempään toimintakenttään.

Mika Lietzén on käyttänyt useita kieliä sarjakuvissaan jo pitkään. Häntä kiinnostaa, miten eri kielten yhdistäminen vaikuttaa lukukokemukseen ja miten se voi muuttaa kerronnan rakenteita. Hän on sarjakuvan vientihankkeiden yhteydessä pohtinut, miten kielet käyttäytyvät, jos teoksen pääkieli, suomi, käännetään kokonaan esimerkiksi ruotsiksi. Miten alkuperäisessä teoksessa olleet ruotsinkieliset osat silloin toimivat, ja miten esimerkiksi suomenruotsalaisuus käsitteenä välittyisi riikinruotsalaisille lukijoille? Miten lukijat kokevat kielten sekoituksen: onko se vain hämmentävää vai tuoko se lisäarvoa? Ja miten monikielinen teos voi olla ennen kuin se alkaa turhauttaa lukijaa?

Zinaida Lindénin asema kaksikielisenä kirjailijana, jonka työkielinä ovat ruotsi ja venäjä, tarjoaa hänelle mahdollisuuden toimia sillanrakentajana eri kieliryhmien ja kansallisuuksien välillä. Hänen taiteellisen työnsä lähtökohtana on usein hänen omat kokemuksensa eri maissa ja kulttuureissa: Lindén on kasvanut Leningradissa ja työskennellyt pohjoismaalaisten kanssa. Hän on  naimisissa suomalaisen kanssa ja  hän on  asunut myös Japanissa. Kielenvaihto ja navigointi eri kieliryhmien välillä ovat osa hänen arkipäiväänsä.  Esseissään hän pohtii kaksikielisyyttä eri näkökulmista, muun muassa kielenvaihtoon liittyviä kulttuurisia ja pragmaattisia ulottuvuuksia.

Olli Löytty (Turun yliopisto) analysoi kirjailija Hassan Blasimin tekstien reittejä erilaisten maantieteellisten ja kielellisten rajojen yli. Blasim on kotoisin Irakista, asuu Tampereella ja kirjoittaa arabiaksi. Koska hänen lukijansa asuvat eri puolilla arabiankielistä maailmaa, internet on tarjonnut luontevan julkaisukanavan hänen teksteilleen. Hänen novelleista koostuva esikoiskokoelmansa Vapaudenaukion mielipuoli on käännetty viidelle kielelle ja toinen kokoelma, Irakin purkkajeesus, on käännetty ainakin suomeksi ja englanniksi. Vaikka  Blasimin kirjoitusten vastaanotto on kansainvälisesti ollut suorastaan ylistävää – Guardianissa häntä luonnehdittiin “kenties parhaimmaksi elossa olevaksi arabiankielisen fiktion kirjoittajaksi” – suomalaisella kirjallisella kentällä hän on ollut suhteellisen tuntematon. Osatutkimuksessaan Löytty kysyy, millä tavoin kirjallinen julkisuus (esim. julkaisupolitiikka, kritiikki, apurahat, palkinnot) niin Suomessa kuin laajemminkin maailmalla säätelee Blasimin teosten kiertoa paikasta ja kielestä toiseen.

Kukku Melkas (Turun yliopisto) paneutuu tutkimuksessaan siihen, miten palkintoinstituutiot säätelevät monikielisyyttä. Hän selvittää erityisesti Runeberg-palkinnon ympärillä käytäviä kielipoliittisia neuvotteluja ja kiistoja palkinnon perustamisvuodesta 1987 alkaen tutkimalla raatien juhlapuheita, lehdistötiedotteita ja muita kirjallisia dokumentteja sekä haastattelemalla palkintoraadin sihteereitä.

Julia Tidigs (Åbo Akademi) tarkastelee tutkimuksessaan suomenruotsalaisessa kirjallisuuskritiikissä ja -keskustelussa 1990- ja 2000-luvulla tehtyjä kielellisiä rajanvetoja. Hän tutkii, miten monikielisyyttä määrittävät normit vaikuttavat teosten ja niiden tekijöiden vastaanottoon. Samalla hän analysoi, miten kielinormit vaikuttavat tapaan ymmärtää monikielistä kirjallisuutta ja miten teoksia on hyödynnetty kirjallisuuden yksikielisyyttä ja monikielisyyttä säätelevien normien muotoilemiseen.